Oletpa ihana!

Vietin jokunen päivä sitten syntymäpäivääni ilman sen kummempia kakkuja tai kynttilöitä. Viime vuonna järjestimme miehen kanssa syntymäpäiväni tienoilla isohkot juhlat ystävillemme: Kokosimme pöydistä pitkän ruokapöydän olohuoneen poikki ja kokkasimme ruokaa parikymmenpäiselle ystäväjoukolle. Noista juhlista jäi hyvä fiilis ja lämmin muisto -Miten siitä voikin olla jo vuosi aikaa?! 

Tänä vuonna emme jaksaneet järjestää juhlia. Vauva valvottaa niin paljon, että iso osa päivistä menee sumuisessa olossa. Syntymäpäivänäni mies toi kuitenkin töistä tullessaan keltaisia tulppaaneja ruokapöytää koristamaan, ja sisko piipahti ilahduttamalla suklaalla. Posti toi onnittelukortin veljeltäni ja hänen herttaiselta tyttöystävältään.

Veljen ja tyttöystävänsä kortissa luki: Well, aren’t You just lovely! Oletpa ihana!  

Kortin saadessani ensimmäinen ajatukseni oli, että enpä kovin ihana ole… Lähinnä tunnen olevani väsynyt ja ankea. Väsymys ja ankeus näyttäytyy usein paitsi ulkomuodossa, myös ja erityisesti olotilassa. Jos päässä on syystä tai toisesta väsymyksestä harmaa olo, se väistämättä värittää ulkonäköä ja mielialaakin harmaaksi.

Korttia tuijotellessani päätin, että tällä kertaa teen toisenlaisen valinnan. Kerrankin päätän, että en jää harmaaseen fiilikseeni, vaan aion uskoa kortin tekstin: Well, I am just lovely! Olen ihana! 

Juuri tällaisena, arkisena, paita vauvanpukluisena, pyykit olohuoneen sohvalla levällään ja minä siinä vieressä kahvikuppini kanssa -olen ihana. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa valtavan paljon siihen, miten itseään katsoo ja millaisin termein itseään kuvailee.

Jätin kortin ruokapöydän keskelle, keltaisten tulppaanien alle. Siinä se saa muistuttaa minua, että olenpa kuitenkin ihan ihana! :)